Dworf Horror

Voittoja ja menetyksiä
Paha (ja hyvä) saa palkkansa

Päästyään viimein vihervaaraan sankarit saapuivat parhaaseen mahdolliseen aikaan todistamaan Vihervaaran lordin kuolemaa arkkivelhonsa petoksen uhrina.

Vihervaaran näin antauduttua alkoi ryöstely, ja sankarit ottivat osansa saaliista taikasauvan, kirjojen, pöytähopeitten ja kullan muodossa.

Juhlinta keskeytyi kuitenkin surullisiin uutisiin: tiedustelijat olivat metsässä jääneet vihervaaran koukkaavan ratsuväen rynnäkön alle. Seikkailijat kävitä varmistamassa tiedon, vain löytääkseen hirviömäisiä jääsusia rouskuttamassa kentällä kaatuneita- taistelussa ei ollut voittajia.

Tiedustelijoitten joukosta sankarit löysivät Krean kuolleena kaatuneen vihervaaran ritarin vierestä. Nopean palaverin jälkeen Krean ruumis otettiin mukaan, ja matka jatkuisi pyökkimeren druidien luokse. Ennen tätä saivat sankarit viestin että voitokkaat Iastoslaiset sekä urbukin Leegio pitäisivät voitonjuhlinnan alkutalven juhlassa Aaltohovissa, ja sankareita odotettaisiin paikalle.

Druidien luona Hulkthor uhrasi kirveensä tuodakseen Krean takaisin, ja druidien myntöessä tämän pyyntöön kutsuttiin Krean henki takaisin kuolevaisten maille, uuteen ruumiiseen.

Tämän jälkeen sankarit matkasivat Aaltohoviin saadakseen leopa ja rauhaa pitkän seikkailun päätteeksi, vain joutuakseen inkvisition kuultavaksi. Sankarit pääsivät todistamaan kolmessa oikeusistunnossa- Vihervaaran, Othoksen, ja omassaan.

Kirjautuessaan majataloonsa jonka inkvisitio oli heille osoittanut, saivat sankarit baarinpitäjän avustuksella vihjeen että joku saattoi olla heidän perässään: ja ovelan juonen avulla sankarit saivat juoetttua uhkaajansa toimintakyvyttömiksi, ja tehtyä osan näitten aseista vaarattomiksi menivät nukkumaan.

Yöllä, kuten oletettiinkin, sankareitten huoneeseen yritettiin murtautua, mutta salamurhaajista yksi saatiin kiinni, ja yksi karkasi ikkunasta loppujen kaaduttua sankareitten aseisiin tai painovoiman julmaan syleilyyn. vagnin kuulusteluissa saatiin selville jonkun luvanneen Tyrskyn pääästä huikean summan rahaa.

Selvittyään tästä iskusta, sankarit palasivat paraatiin jossa jaettiin oikeutta ja palkintoja, ja paraatin päättyessä saivat kirjeen salaperäiseltä auttajalta…

View
Läpi veden, seinän, ja tunnelin
pahikset nurin yksi kerrallaan

Valmistelut tehtynä, sukelluslaite valmiina “sinin” kannella, sankarit seurasivat “rautataivasta” kohti abolethien pesää. Saapuessaan alueelle jonka pohjassa hirviön pesä sijaitsi, huomasivat tähystäjät purjeita horisontissa: Trebunian laivasto purjehti täysin purjein haastamaan Abolethia uhkaavat seikkailijat.

Jättäen “Sinin” sen miehistön käsiin Sankarit laskivat sukelluslaitteen vesille, ja viimeisenä näkivät miten rautataivas höyrysi trebunialaisten yli, päästäen massivisia vesipatsaita kylkiensä aukoista, jättäen perässään palavaa merta ja murtuneita kaleerinrunkoja.

vedenalainen hiljaisuus ympäröi sukelluslaitteen tämän kulkiessa yhä alaspäin, sysipimeisiin syvyyksiin vain epäkuolleen navigaattorinsa kylmän sormen osoitaessa suuntaa. Ympärillä vesi täyttyi muodoista ja varjoista, jotka syöksyivät pinnalle liittyäkseen taisteluun pinnan herruudesta.

Pian sankarit saivat näkyviinsä hohdetta: pohjalla loisti myrkynvihreää valoa kauan sitten uponnut, kolossaalisilla mittasuhteilla rakennettu rauniokaupunki. Joka puolella kaupungin ympärillä ui chuuleja parvittain. Abolethien muinainen pääkaupunki, jumalten upottama, oli löytynyt.

Nopean ajatusringin jälkeen sankarit etsivät raunioitten hylätyistä osista vanhan palatsin, josta saivat reitin kaupungin- nyt vedenalaisen kompleksin- sisään, ja toivat pitkän sukelluksen jälkeen laitteen taas vedenpinnalle, tällä kertaa ilmalukossa ikivanhassa temppelissä.

Kaupungin kadut olivat meluisat, kaikkialla virraten vettä, tippuen kivilattialle, kohisten käytävien varsilla pitkin kouruja ja ritilöistä alas. Käytävillä partioi haltioita vanhoissa, abolethin kolmella, punaisella silmällä merkityissä varusteissaan. Tietäen nopeuden olevan nyt ainoa etu sankarit aloittivat rynnäkön kohti paikkaa missä pesän tiedettin olevan, kaataen edestään kaikki puolustajat. Chuuleja ja haltioita asettautui heidän eteensä, vain tullakseen sukellusaluksen murskaamaksi tai sankareitten miekkojen, kirveiden ja magian tuhoamaksi.

Pian sankarit saapuivat kaikkein pyhimpään: suuressa kammiossa, seinillä kasveja, haarniskoja, kultaa ja patsaita, oli allas jossa kasvoi lumpeita, ja kammion takana: aboleth. Sankarit olivat teljenneet ovet takanaan, ja valmistautuivat nyt tuhoamaan muinaisen kaikkeuden keskenmenon hinalla millä hyvänsä.

Mutta Hirviö oli liian vahva: kahden henkiartijansa suojaamana se ilkkui sankareille ja käytti voimiaan ja taikojaan, näennäisen haavoittumattomana. Tietäen saavansa vain yhden tilaisuuden, sankarit suorittivat epätoivoisen rynnäkön: Sukelluslaitteen itsetuho kytkettiin, sisällä oleva alkemistintulitynnyri valmiina, ja Nikholas Tyrsky rynni laitteen sakset auki abolethin syliiin, hypäten viime hetkellä suojaan. Tämän tapahtuessa Naryax veti örkeiltä saamansa teleporttikäärön esille ja lausuen voimasanoja valmistautui siirtämään sankarit turvaan.. muttta loitsu osoittautui liian vaativaksi, ja mitään ei tapahtunut. Sanattoman anteeksipyynnön myötä Naryax turvautui seuraavaan suunnitelmaan, ja porttasi itsensä ja tyrskyn turvaan heikommalla loitsulla, jättäen Thobin ja Hulkthorin katsomaan abolethia, joka avasi suunsa huutaakseen kirouksia juuri kun sukelluslaite räjähti, vavahduttaen koko vedenalaista kaupunkia.

Aboleth oli kuollut, tämän kyljessä keihäästään roikkunut Drowpaladiini haihtunut tuhkaksi. Kaupunkia suojannut muinainen mahti alkoi hiipua, ja järistykset heiluttivat käytäviä, tiputtaen katosta kiviä. Epätoivoisessa yrityksessä jäljelläolevat sankarit ottivat suuren tynnyrin, juoksivat ilmalukolle josta olivat tulleet ja lähtivät pyrkimään kohti pintaa..

Tynnyri natisi, protestoi, ja lopulta, vajaa sata jalkaa ennen pintaa, antoi periksi ja hajosi. Nähden jo heikosti pinnan hohteen Thob ja hulkthor uivat voimensa edestä, ja juuri ennenkuin heidän voimansa ehtyivät, suuuri valas nosti heidät selässään pinnalle.

Pinnalla taistelun raivo alkoi laantua: trebunian laivasto oli murskattu, aallot liekeissä, ja kuolleet ja kuolevat kelluen hylkytavaran seassa. Voitto oli täydellinen, mutta ei vielä lopullinen: vihervaaran muurien takana odotti vielä yksi nyt murhatun abolethin liittolaisista.

Myötätuuleen purjehtien sini, sankarit kyydissään, kiisi aaltohoviin josta alkoi vimmattu ratsastus kohti vihervaaraa. Party saapuesa perille örkit olivat tehneet leirin kartanon pohjoispuolelle ja aloittivat piirityskoneittensa rakentamista.

Nopean neuvottelun jälkeen Urbuk antoi sankareille tehtävän: örkit murtaisivat salakäytävän jonka sijainnin party tiesi, ja sankarit johtaisivat örkkien iskuryhmää kartanon sisälle ulkopuolisen taistelun raivotessa.

Seurasi rynnäkkö yössä, örkkien karjuntaa ja raivoisaa taistelua, mutta lopulta kartanon puolustajat antoivat periksi ja sankarit pääsivät kartanoon kellarin kautta, vain kohdatakseen itse Amadeus Vihervaaran, tämän arkkimaagin ja henkivartiokaartin. Kesken lordin uhkailun tämän hallussa olevista chuulilaumoista Arkkivelho petti isäntänsä, ja antoi signaalin jolloin tämän henkivartijat tappoivat lordi vihervaaran ja antautuivat. Katolta aloitettiin lähettämään merkkejä vihervaaran antautumisesta, ja taistelu päättyi voittoon, hirviömäisten, nyt ilman käskijää jääneitten chuulien seuratessa viimeistä päähänsä iskostettua käskyä: “Länteen” pois taistelukentältä…

Uhka oli poistettu, ryöstely voisi alkaa!

View
Pimeys Tihenee
Ratkaisu (endlösung) lähestyy...

Pitkän diplomatian jälkeen sankarit taivuttelivat Örkkileegion puolelleen, voittaen monet klaaninpäälliköistä oratorisilla taidoillaan, ja osan aseitten kalskeella.

Samalla ilmeni uusi ongelma: örkkileegio pohjoisesta auttaisi poistamaan Vihervaaran auiheuttaman ongelman, mutta tämä liike olisi hyödytön ellei samaa aikaa tai aiemmin iskettäisi muinaisen pahan alkujuurille: Abolethin pesään.

Minne muinainen paha kätkeytyisi, ja mistä sen löytäisi? näitä pohtienj sankarit lähtivät kohti Gnarppia, aikoen kysyä apua Droweilta. Käyttäen kätkettyjä, vedenalaisia teitä sankarit alittivat druidien ansat ja saapuivat tornille, jonka drowit olivat linnoittaneet. Täällä he saivat apurin joka löytäisi Abolethin sällä kuin säällä, jäljittäen vailla armoa: Epäkuolleen Drowipaladiinin kostonhengen, joka liittyi partyyn tarkoituksenaan kostaa ikiaikaiselle vastustajalleen.

Kostonhengen näyttäessä kartalta suuntaa nousi epätoivo pintaan: Abolethin pesä oli rautameren syvyyksissä, vähintään kolmesataa jalkaa pinnan alla. Kysyttyään Othokselta neuvoa, sankarit lähtivät taas Kastovanmerelle, etsimään Keisarikunnan apua, joilla huhuttiin olevan käytettävissä sukelluslaite.

Rautataivaan kannella sankarit vakuuttivat amiraali Jernonin, ja tämä antoi heille keisarikunnan tuen: Rautataivas itse tukilaivoineen raiviaisi sankareille tien pesälle, ja Keisarikunnan salainen sukelluslaite annettaisiin näitten käyttöön. Kohtalon Kello naputti kohti keskiyötä..

View
Taivasvuorille ja takaisin
Lohikärmeksiä tunkee seinänraoista.

Jätettyään Kynttiläsataman rauniot taakseen sankarit kävivät Neuvonpidon seuraavasta siirrostaan. pohdinta profetian todellisesta merkityksestä keskeytyi Sebin hälyttäessä sankarit kannelle: ilmaisku!

Varjorannikon tunnuksia kantava wyverniratsastaja hyökkäsi “Sinin” kimppuun, saaden vastaansa niin ballistat kuin lentävän karhunkin. Nopeassa mutta verisessä taistelussa lähetti, tämän ratsu, ja toisena tiedustelijana toiminut wyverni tuhottiin, ja varjorannikko jäi vaille tietoja joita etsi.

Radon tietojen perusteella sankarit lähtivät Lohikäärmesaliin syvällä rantalinnan alla, nähdäkseen loputkin Profetiasta. Saleista he pääsivät Anainen luokse taivasvuorille, josta saivat tehtävän: Örkkileegio oli matkalla etelään, ja tämä uhka olisi seuraava kohda sankareille.

Matkalla sankarit kuulivat uhkaavia uutisia gnarpista: haltiahaudoilla metsä kätki alleen huolestuttavia juonenkäänteitä..

View
Tulta ja Vettä
Sankarit kuulevat profetian, ja ehkä kokevat sen.

Päästyään eroon Hulkthorin miekan kirouksesta sankarit tarkastivat Bo’n klaanin kylän tarvekaluista ja asettivat tähtäimensä Velhontorniiin.

Uhmaten viidakon vaaroja seikkailijat saavuttivat Velhontornin, mutta Velho oli lähtenyt, jättäen avustajansa huolehtimaan tornista. nämä varoittivat että vaikka torniin saisi mennä, se ei olisi turvallista: torni itse olisi testi, rata ansoja jotka varmistaisivat että huipulle pääsisivät vain ne jotka “ymmärtäisivät tiedon vaarat”.

Pari puzzlea myöhemmin, vittuuntuneina tornin ei-euklidisesta geometriasta sankarit saavuttivat huipun, ja pääsivät Velhon työhuoneeseen. Täällä he löysivät näkemisjalustan, ja Velhon päiväkirjan rohkaisemina ja aiempien kokemusten rohkaisemina (kirottu miekka, räjähtänyt taika-arkku), iskivät näkykiven siihen kiinni.

Kivi näytti kaksi näkyä: toisen hulkthorille, joka esitti luultavasti taivasvuorilla sijaitsevaa hautaa, ja toisen koko partylle, jossa he näkivät tulen nielaisevan kynttiläsataman kaupungin.

Päätellen tuhoisamman näyn mahdollisesti kiinnostavan kynttiläsatamassa asuvia ei-polttohautauksen faneja, sankarit kertoivat näystä Othokselle, joka välittömästi pyysi näitä viemään näyn haltiamaille ja etsimään käsiinsä näkijän tai oraakkelin joka voisi selventää mistä on kyse.

Lähtien matkaan, party aloitti purjehduksen länteen kohti haltiamaita. Matka sujui välikohtauksitta jos ei oteta huomioon pientä hidastetta kuo-toa-degeneraattien armeijan yrittäessä pysäyttää Sini, johon Thob vastasi kutsumalla Ajan ja Avaruuden takaa epäpyhiä lonkeroita, muuttamalla taivaan oranssiksi ja auringon mustaksi ja syöttämällä Kuo-Toat Ulkopuoliselle Isännälleen. You know, the ordinary.

Seuraava pysähdys saapuikin juuri ennen Kastovanmerta: Keisarikunnan laivasto-osasto, kokoontuneena fregatti Rautataivaan ympärille, pysäytti sinin. Kuullessaan uutiset ja varmistaessaan sankarien henkilöllisyyden Rautataivaan amiraali Jernon nopeutti sankarien etsintäretkeä: Rautataivaan oma oraakkeli Ibis kuunteli näitten näyn, ja yrittäen tulkita sitä lausui Tulen ja Veren Profetian.

Ja kuinka ollakaan, illan tullessa taivas täyttyi tähdenlennoista, joista osa selkeästi putosi suoraan kynttiläsatamaan, värjäten pohjoisen horisontin tulenpunaiseksi. Sankarit lähtivät välittömästi pelastusretkelle saatuaan tietää Iastos-Trebunian kuningasparin olevan kaupungissa.

Talvimyrskyjen kaiut purjeissaan Sini kiisi kuin riivattu pohjoiseen, saapuen Kynttiläsatamaan juuri liekkien alkaessa hiipua. Kaupungin tuho oli täydellinen: muutamasta raskaammasta kivitalosta seisoi seinä tai kaksi, muu oli kytevää tuhkaa. Kaikeksi onneksi karikolta kaupungin ulkopuolelta sankarit löysivät kuninkaallisen huvijahdin ja sen palelevan miehistön: Kuninkaallisen jahdin kapteenin, Radon, Balthaksen, Kuningattaren ja Kuninkaan.

Aamun sarastaessa, kuningattaren aneluitten myötä sankarit kävivät vielä autiokaupungissa, etsien eloonjääneitä. Pitkän ja uuvuttavan tonkimisen jälkeen näitä löytyi kaksi: nuori poikalapsi, sekä Inkvisiittori Othos, molemmat shokissa ja tajuttomina.

View
Laivat puuta, Weeaboo-Hobitit rautaa.
kaksi laivaa ja 900 mailia myöhemmin

Hevoset ja karhu lastattuna, Jättäen Iastos-trebunian rannat taakseen sankarit aloittivat takaa-ajon tehtävänään pysäyttää- ja mahdollisesti upottaa- Vihervaaran kaleeri “Puun Henki.” Matkalla Inkvisiittori Othos vihjasi aluksen kuljettavan mahdollisesti vaarallista “asetta” joka herätti välittömästi sankareitten loottivaistot.

Takaa-ajon aikana Kapteeni Tyrskyn johdolla laadittiin monituisia suunnitelmia viholliskaleerin pään menoksi, kartoittaen riskit mitkä olisivat edessä: totisesti, täysikokoinen sotakaleeri vastaan yksimastoinen, aseeton “Sini” muuttui maili maililta uhkaavammaksi todellisuudeksi puhumattakaan siitä mitä kierouksia Vihervaaran joukot olisivat laivaansa lastanneet.

Toinen uhka mikä kosketti seikkailijoita oli miekka joka vaikutti olevan kärkäs ottamaan yhä pysyvämpää otetta Hulkthorista: puoliörkki ei ollut voinut nukkua satamasta lähdön jälkeen, ja rannikon tuntumassa oli koettu pelottava kohtaus joka sai partyn miettimään hyvän Manaajan palkkaamista ensitilassa.

Pian suunnitelma oli valmis: näyttämö oli valmiina ja pelinappulat alkoivat liikkua. Käyttäen hyväkseen sumujenmereltä kiertynyttä pilveä, sekä myötätuulta sai “Sini” vihervaaran aluksen kiinni ja yllätettyä, ja pian massiivinen taistelu vailla armoa oli käynnissä!

Kuolettavan tanssin keskellä, voiton ollessa jo lähellä Vihervaaran todelliset kasvot paljastuivat: ruumasta kohosi pelottavana ilmestyksenä Chuul, Abolethien armoton palvelija, ja sulki yllätetyn Thobin tappavaan syleilyynsä. Vain yhteistyöllä ja tappioista piittaamattomalla tulipallopommituksella saatiin tuo pelottava peto lopulta kukistettua ja sankarit seisoivat voitokkaina vihollistensa ruumiitten keskellä, tuoden Thobin kirjaimellisesti Styx-joen pohjasta takaisin joukkoonsa..

Mutta voitokkaitten sankareitten ilo oli lyhytaikaista! Tutkiessaan valtaamaansa kaleeria eräs partyn jäsenistä antoi uteliaisuudelleen vallan ja vahingossa räjäytti massiivisen miinan. Molempien alusten vavahtaessa tulipallosta joka repi “puun hengen” keulaa, tuli sankareille kiiire evakuoida mitä pystyivät ja paeta vetistä kohtaloa. Sankarillisena party pelasti “Hengen” antautuneet soutajat ja suuntasi pois taistelualueelta, jättäen taakseen pohjasta nousevan höyrypilven.

Mutta katso! päästyään pakoon joutui “Sini” nyt kamppailemaan elämästä ja kuolemasta luonnottoman syysmyrskyn kanssa, selviytyen miehistön ja partyn sankaritöillä rannikolle monta sataa mailia etelään Iastoksen lähimmistä rannoista, alueelle missä Pyökkimeri antoi tilaa viidakolle..

Täällä sankarit auttoivat Bo’n klaanin hobitteja, jotka kiitollisuudenvelassaan auttoivat murtamaan Hulkthorin rannetta raastaneen ketjun. Mieli toista vastaan, Thobin voimien takana oleva Ulkopuolinen Entiteetti haastoi ketjuun kytketyn pahan tahdonvoiman ja voitti- vapauttaen miekan Varjorannikon otteesta.

View
Ballistaoikeutta ja pako merelle
Juoni tihenee, kiskot kiemurtelevat.

Saatuaan metsän ongelmat ratkottua saivat sankarit uuden tehtävän: hovissa tapahtuneen salamurhayrityksen johdosta Inkvisiittori Othos joutui delegoimaan näille tehtävän etsiä ja jäljittää salaperäinen Musta ratsumies joka oli väistänyt inkvisition varjostusta matkallaan pohjoiseen kynttiläsatamasta. Tätä tehtävää varten sankarit saivat myös taikakiven jolla ottaa yhteys Inkvisiittoriin tehtävän edetessä. Pahaenteistä hahmoa jäljittäessään sankarit joutuivat tahtomattaan syvälle salaliittojen verkkoon, jonka johdosta saivat peräänsä salamurhaajia Vihervaaran Lordin käskystä.

Selviydyttyään heihin kohdistuneesta väijytyksestä sankarit päättivät ratkaista arvoitukset niitten lähteellä, ja hyödyntäen Thobin löytämästä kirjasta saamiaan tietoja hiipivät Vihervaaran kartanon alla olevaan salaluolaan. Sekasortoisen pimeydessä vietetyn taistelun jälkeen sankarit löysivät itsensä vihervaarassa olleen aateliskokouksen alapuolelta salakuuntelemassa Vihervaaran lordin ja Varjorannikon lähetin pahaenteistä neuvonpitoa joka uhkasi koko Iastos-Trebunian kaksoismonarkiaa. Ymmärtäen tämän uhkaavan vaaran Sankarit päättivät toimia: Käyttäen hyväkseen salaluolassa ollutta jättimäistä ballistaa, sankarit onnistuneesti väijyttivät mustan lähetin tämän valmistautuessa lähtöön vihervaarasta, tappaen tämän ja pakenivat ratsain syysyöhön tämän levitoitu ruumis köyden päässä roikkuen, jättäen taakseen palavan Vihervaaran Kartanon.

Terveisi_.png

Paetessaan Pyökkimeren vihreän katon alle sankarit kohtasivat nyt kaksi ongelmaa: Heidän päästään olisi pian luvassa palkkio, ja lähetin paha miekka jonka Hulkthor otti mukaansa oli nyt kirouksella sidottu puoliörkin käteen, uhaten tämän terveyttä. Pyökkimerellä kohdatut druidit onnistuivat lieventämään kirousta, mutta varoittivat ettei paha ase päästäisi Hulkthoria niillä keinoilla joita heillä oli käytettävissään.

Ottaen yhteyden inkvisiittoriin saivat sankarit kuitenkin toivonkipinän: Rantalinnassa oli takavarikossa kuuluisan salakuljettajan Nikholas Tyrskyn alus “Sini” jonka miehistö oli yhteydessä Othokseen. Jos tämä alus saataisiin vietyä, olisi pakeneminen lain kouralta mahdollista. Laatien suunnitelmia sankarit hiipivät rantalinnan sotalaitureille ja tapasivat siellä Sinin parkkiintuneen miehistön, jotka välittömästi riemastuivat nähdessään taas kapteeninsa- Sillä kuka muukaan oli Nikholas Tyrsky kuin salaperäinen seikkailija jonka sankarit olivat aiemmin tunteneet salanimellään “Orel Evenwood” ja joka oli ollut heidän mukanaan alusta asti.

Kukaan muu ei ollut tapauksesta yhtä innostunut kuin Kapteeni Tyrsky itse, jonka käskystä Sinin miehistö nyt seikkailijoita seuraten hyökkäsi ottamaan laivansa takaisin heidät pettäneeltä entiseltä ensimmäiseltä perämieheltä. Nopean mutta armottoman taistelun jälkeen Sini purjehti kohti Rautameren ulapoita jättäen taakseen rantalinnan sekasorron vallassa oleman sataman ja räjähtäneen vartioaluksen hylyn. Syyssateitten piiskatessa laivankantta horisontin tulevat myrskyt piirtyivät selkeinä seikkailijoitten eteen: Sankareilla oli nyt monia vahvoja vihollisia, mutta he tiesivät etteivät olleet yksin.

View
Veri- ja vesikenttiä
Eli tarina puoliörkistä ja karhusta

Jättäen turmanvuoret taaksensa Sankarit palasivat Gnarppiin mukanaan ryhmän uusi jäsen- massiivinen karhu, jolle Hulkthor antoi nime “Pörrö”.

Uuden jäsenen tahdissa kulkien seikkailijat tekivät nopean kaarroksen verikentille, josta kulkivat jokimaita alas Myrskylinnaan hakemaan palkintoaan.

Uudet palkkiorahat taskuissa kilahdellen sankarit suuntasivat kulkunsa kohti Gnarppia saaden matkalla kiinni maantierosvon josta olivat nähneet etsintäkuulutuksen.

Viimein, pitkän matkan päätyttyä, väistäen uhkaavaa öistä ilmestystä sankarit saapuivat Gnarpin lähteelle mukanaan Druidien tarvitsemat lumiruusut.

Kaikki ainekset nyt koottuna, Druidien Neuvosto aloitti voimakaaan rituaalin jonka yhteydessä sankarit, käyttäen Miekan ja Magian Mahtia™, kukistivat lammesta nousseen tuhon hengen. Sankareitten suojaamana druidien Neuvosto suoritti rituaalin loppuun kuluttaen myrkyn ja uudistaen metsää.

Kiitollisena avusta druidit lahjoittivat sankareille maagisen köyden ja poistuivat jatkamaan ikiaikaista vartiotaan, jättäen sankarimme nyt puhdistuneelle lähteelle inkvisiittorin seuraan.

View
Lumiruusu ja Seitsemän Goblinia
Eli kuinka harrastaa diplomatiaa sekä leikkiä tulella

Palattuaan aarteenetsintäretkeltään Sankarit saivat Gnarpista taas uuden tehtävän: inkvisiittori tahtoi heidän ottavan yhteyttä haltiahautojen druideihin saadakseen apua myrkytetyn metsän palauttamisesssa eloon. Innokkaina auttamaan sankarit ottivat yhteyttä druidehin ja selvensivät näille ongelman alkulähteen.

Sankareitten kerrottua abolethien olevan myrkyn takana Druidien neuvoston johtaja laati suunnitelman myrkkyä vastaan- mutta tätä ratkaisua varten druidit tarvitsisisvat Lumiruusuja joita kasvaa vuoristossa.

Innokkaina auttamaan, osalla silmät kiiluen palkkion toivossa sankarit aloittivat matkan pohjoiseen Turmanvuorille mystistä kukkaa etsimään. Seikkailijat löysivätkin etsimänsä, kohtalon oikusta vihamielisen örkkileirin keskeltä. Nopeitten neuvottelujen päätteeksi saivat sankarit aikaan ratkaisun, joka tyydytti kaikkia osapuolia: örkit keskittyivät olemaan kuolleita, tulessa tai molempia, ja sankarit saivat kukkansa. Nyt jäljellä olisi enää paluumatka, ja metsän palautus elämään…

View
Aarteita ja alkemiaa
Eli kuinka suorittaa kenttäamputaatio Hulktorin tapaan

Sankarit saivat myrkytetyn metsän alta kiinni tapahtumiin selkeästi osallistuneen alkemistin, joka kuullustelujen myötä myönsi syllisyytensä, ja kertoi toimineensa vielä nimeämättömän kultin avustuksella. Kuullustelujen jälkeen sankarit luovuttivat alkemistin ja kaksi muuta vankia Gnarpin Voudille ja kylään juuri saapuneelle Inkvisition Virkamiehelle.

Inkvisiittori läpikävi sankareitten edesottamukset myrkytetyn metsän tapauksessa, ja palkitsi heidät ruhtinaallisesti avustaan. Päästyään kuullusteluista seikkailijat saivat mysteerisen viestin aiemmin auttamaltaan kulkijalta, ja viestin rohkaisemana matkasivat pohjoiseen etsimään aarretta saamansa kartan perusteella.

Pitkien mutkien myötä sankarit löysivät aarteen- sekä parin epätodennäköisiä liittolaisia ja johtolankoja pahantahtoisten tapahtumien ikivanhasta alkulähteestä.

View

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.